Seilorihenkinen pitsirintakoru

Tässäpä hyvin yksinkertainen, mutta kaunis rintakoru. Tekemiseen ei tarvita muuta kuin kahta erilaista pitsiä, nappi ja rintakorupohja. Pitseistä ommellaan rinkulat (eli päät yhteen) ja ne vedetään kiristyslangalla toisesta reunasta "kukaksi". Sitten vaan ommellen kaksi kukkaa päällekkäin ja nappi keskelle. Lopuksi vielä liimataan rintakorupohja taakse. Tätä voi varioida loputtomiin vaihtelemalla pitsejä ja nappeja. Tai kenties tähän voisi lisätä kolmannenkin pitsikerroksen ja hieman helmiä...

Muhkea nappirannekoru

Selailin eBayta ja huomasin, että siellä oli myynnissä paljon itse tehtyjä nappikoruja. Ihastuin varsinkin isoista napeista tehtyihin, rouheisiin rannekoruihin. Aloin hetimmiten sommitella omaa versiotani asiasta. Korusta tuli kaksipuoleinen ja mielestäni aika kiva. Ainut huono puoli vaan on se, että se painaa todella paljon. Täytynee kehitellä pienempiä versioita... Materiaalina siis nappeja, helmiä ja kaksinkertaista kuminauhalankaa.

Satuin myös netissä surffaillessani törmäämään Button Floozies blogiin, joka on omistettu vain ja ainoastaan napeille. Ihana blogi!

Musta puoli...

...ja vihreä puoli.

Siiderisämpylät

Hankin Suomalaisen Kirjakaupan alesta Chocochili -bloggaaja Elina Innasen keittokirjan "Viidentähden vegaani". Jo aiemmin kirjaa selaillessani huomio kiinnittyi siiderisämpylöihin. Kotona sattui sopivasti pyörimään myös Strongbow tölkillinen, joten päätin kokeilla näitä. Hyviä sämpylöitä, mutta seuraavan kerran valitsen kyllä vielä omenaisemman siiderin, jotta makua tulisi vähän enemmän. Vaihdoin ohjeen sokerin hunajaan, sillä tykkään käyttää sitä leivonnassa. Samoin sämpyläjauhot vaihtuivat vehnäjauho-kauraryyniseokseen ja sulatettu margariini öljyyn. Ja tavoilleni uskollisena käytin kuivahiivaa.

Siiderisämpylät

(10 isoa sämpylää)

• 1/2 l kuivaa omenasiideriä
• 1 pss kuivahiivaa
• reilu ripaus suolaa
• 1 rkl hunajaa
  
• n. 10 dl vehnäjauhoja
  
• 2 dl kaurahiutaleita
• 3/4 dl öljyä

Lämmitä siideri reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita jauhoihin kuivahiiva. Lisää siiderin joukkoon suola ja hunaja ja alusta mukaan suurin osa jauhoista. Lisää öljy ja alusta mukaan loputkin jauhot. Kohota taikina ja kumoa jauhotetulle alustalle. Vaivaa taikinaa sopivaksi. Pyöritä taikinasta pötkö ja leivo sämpylöiksi. Paista kiertoilmauunin 200 (normiuuni 225 asteessa) asteessa noin 15 minuuttia.

Paluu virkatun maton voimin

Paljon on ehtinyt aikaa kulua ja asioita tapahtua hiljaiseloni aikana. On ollut joulu ja uusivuosikin sekä sukulaisen häät, joihin askartelin kaikenlaista kivaa. Näistä sitten myöhemmin. Nyt uuden vuoden myötä yritän aktivoida taas blogini. Alkakoon uusi vuosi virkatulla pikkumatolla. Matto on virkattu trikookuteesta, jota jäi yli kutomastani matosta. Maton kudoin Työväenopiston kudontakurssilla, samoin kuin pari poppanaa. Näistä enemmän sitten kun saan työt puista pois. Virkkaaminen on ollut aina minulle jostain syystä hyvin, hyvin hankalaa. Mutta kun katselin ihanaisen Hupsistarallaa-blogin vuosikollaasia, ajattelin taas yrittää. Ja ihan kohtalainenhan siitä tulikin, noin ensimmäiseksi lajiaan.

Korttiaskartelua

Innostuin tässä taas väsäämään kortteja. Kokemus on opettanut, että niitä olisi hyvä olla aina muutama valmiina varastossa, ettei sitten tarvitse viime hetkellä ruveta niitä kasaamaan. Tällä hetkellä omaa silmää miellyttää napit ja nauhat.

Vintage-henkinen nappirintaneula ja ihania kirjoja

Tein tuossa jo jokin aika sitten kaverille syntymäpäivälahjaksi vintage-henkisen nappirintakorun napeista ja siemenhelmistä ohuella rautalangalla pujotellen. Lisäksi settiin kuului muutama puuhelmirannekoru.

Sain puolisoltani yllätyslahjaksi useissa muotiblogeissakin esitellyn Ninan Chakrabartin aikuisten värityskirjan ja puuvärit. En ole mitenkään erityisen muotiorientoitunut, mutta tämä kirja sopii myös puuhastelijoille. Siinä on kauniita kuvia ja inspiroivia piirustus- ja väritystehtäviä. Ja voi pojat miten terapeuttista värittäminen voikaan olla kaikkien näiden vuosien jälkeen!

Hankin myös vihdoin ja viimein kauan himoitsemani Surrur - make your own Marimekko kirjan. Siinäpä vasta visuaalisesti kaunis kirja! Se on myös pullollaan ihania ohjeita ja sitä lukiessa huomaa miettivänsä jatkuvasti, että tuota voisi kokeilla ja tuota ja tuota... Aivan ihana.

Uunissa paahdetut valkosipulit

Eräänä iltana rakas mieheni totesi, että hän haluaisi uunivalkosipuleita hunajan kanssa. No, aloin tutkimaan asiaa ja törmäsin Voisilmäpeliä-blogissa juttuun tästä herkusta. Olin toki siitä kuullut aiemminkin ja joskus pohtinut (tästäkin) että pitäisi joskus kokeilla. Tästä ei ruoanlaitto juuri helpotu ja terveellisiäkin ovat mokomat. Kokeilin myös tuota jutussa suositeltua hummus-valkosipuli yhdistelmää ja kyllähän se toimi. Mutta lämpimät valkosipulinkynnet leivän päälle ja hunajaa hieman niskaan on kyllä match made in heaven. En muista milloin olisin syönyt jotain näin hyvää!

Uunipaahdetut valkosipulit

• Hyviä valkosipuleita syöjämäärän mukaan, meillä varattiin kahdelle henkilölle viisi sipulia ja kaikki meni :)
• Ruokaöljyä

Leikkaa sipuleista "lakki" pois siten, että joka kynnestä näkyy vähäsen. Lado kokonaiset sipulit uunivuokaan ja voitele leikkauspinta öljyllä. Suolaa ja pippuria tai esimerkiksi yrttejäkin voi laittaa. Peitä vuoka foliolla ja hauduttele uunissa 175 asteessa (kiertoilma 150 astetta) 1-1,5 tuntia. Folion voi loppuvaiheessa ottaa pois jos sipulit ei tunnu oikein ottavan väriä pintaansa. Sipuleista tulee ihanan pehmeitä ja ne voi puristaa kuorestaan vaikkapa leivän päälle.