Koruja kutistemuovista ja vähän muustakin

Kutistemuovi on omasta mielestäni ihana materiaali. Ideahan siinä on, että muovista leikataan haluttuja kuvioita, jotka sitten uunissa kutistuvat ja paksunevat. Muoville voi myös piirtää ja leimata sekä sitä voi värittää. Kuviot pienenevät uunissa noin 60-75%, jolloin myös värit voimistuvat.

Jotkut käyttävät muovin kuumentamiseen kuumailmapuhallinta, mutta itse pidin kuvioita uunissa 150 asteessa. Kuvioita pitää tarkkailla ja ottaa ne pois heti kun ne ovat valmiita. Tähän ei mene kuin muutama minuutti. Kuviot menevät ensin pahan näköisesti kasaan, mutta ei huolta ne suoristuvat kyllä. Heti uunista otettuna niitä voi vielä muotoilla, mutta ne kovettuvat todella nopeasti. Muovia saa ainakin Sinellistä ainakin mustana, valkoisena ja kirkkaana. Tutoriaaleja muovin käyttöön on netti pullollaan.

Kokeilin kutistemuoville leimaamista ja sehän oli oikein näppärä ja hieno tapa. Leimasin StazOnin mustalla Jet Black musteella valkoiselle muoville. Käytin näissä Papermanian Portobello Road ja Inkadinkadon lintuleimasimia. Tein samalla tuollaiset kevätkorvikset lasihelmistä. Tuosta reunimmaisesta viritelmästä ajattelin tehdä avaimenperän.

Seilorihenkinen pitsirintakoru

Tässäpä hyvin yksinkertainen, mutta kaunis rintakoru. Tekemiseen ei tarvita muuta kuin kahta erilaista pitsiä, nappi ja rintakorupohja. Pitseistä ommellaan rinkulat (eli päät yhteen) ja ne vedetään kiristyslangalla toisesta reunasta "kukaksi". Sitten vaan ommellen kaksi kukkaa päällekkäin ja nappi keskelle. Lopuksi vielä liimataan rintakorupohja taakse. Tätä voi varioida loputtomiin vaihtelemalla pitsejä ja nappeja. Tai kenties tähän voisi lisätä kolmannenkin pitsikerroksen ja hieman helmiä...

Muhkea nappirannekoru

Selailin eBayta ja huomasin, että siellä oli myynnissä paljon itse tehtyjä nappikoruja. Ihastuin varsinkin isoista napeista tehtyihin, rouheisiin rannekoruihin. Aloin hetimmiten sommitella omaa versiotani asiasta. Korusta tuli kaksipuoleinen ja mielestäni aika kiva. Ainut huono puoli vaan on se, että se painaa todella paljon. Täytynee kehitellä pienempiä versioita... Materiaalina siis nappeja, helmiä ja kaksinkertaista kuminauhalankaa.

Satuin myös netissä surffaillessani törmäämään Button Floozies blogiin, joka on omistettu vain ja ainoastaan napeille. Ihana blogi!

Musta puoli...

...ja vihreä puoli.

Siiderisämpylät

Hankin Suomalaisen Kirjakaupan alesta Chocochili -bloggaaja Elina Innasen keittokirjan "Viidentähden vegaani". Jo aiemmin kirjaa selaillessani huomio kiinnittyi siiderisämpylöihin. Kotona sattui sopivasti pyörimään myös Strongbow tölkillinen, joten päätin kokeilla näitä. Hyviä sämpylöitä, mutta seuraavan kerran valitsen kyllä vielä omenaisemman siiderin, jotta makua tulisi vähän enemmän. Vaihdoin ohjeen sokerin hunajaan, sillä tykkään käyttää sitä leivonnassa. Samoin sämpyläjauhot vaihtuivat vehnäjauho-kauraryyniseokseen ja sulatettu margariini öljyyn. Ja tavoilleni uskollisena käytin kuivahiivaa.

Siiderisämpylät

(10 isoa sämpylää)

• 1/2 l kuivaa omenasiideriä
• 1 pss kuivahiivaa
• reilu ripaus suolaa
• 1 rkl hunajaa
  
• n. 10 dl vehnäjauhoja
  
• 2 dl kaurahiutaleita
• 3/4 dl öljyä

Lämmitä siideri reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita jauhoihin kuivahiiva. Lisää siiderin joukkoon suola ja hunaja ja alusta mukaan suurin osa jauhoista. Lisää öljy ja alusta mukaan loputkin jauhot. Kohota taikina ja kumoa jauhotetulle alustalle. Vaivaa taikinaa sopivaksi. Pyöritä taikinasta pötkö ja leivo sämpylöiksi. Paista kiertoilmauunin 200 (normiuuni 225 asteessa) asteessa noin 15 minuuttia.

Paluu virkatun maton voimin

Paljon on ehtinyt aikaa kulua ja asioita tapahtua hiljaiseloni aikana. On ollut joulu ja uusivuosikin sekä sukulaisen häät, joihin askartelin kaikenlaista kivaa. Näistä sitten myöhemmin. Nyt uuden vuoden myötä yritän aktivoida taas blogini. Alkakoon uusi vuosi virkatulla pikkumatolla. Matto on virkattu trikookuteesta, jota jäi yli kutomastani matosta. Maton kudoin Työväenopiston kudontakurssilla, samoin kuin pari poppanaa. Näistä enemmän sitten kun saan työt puista pois. Virkkaaminen on ollut aina minulle jostain syystä hyvin, hyvin hankalaa. Mutta kun katselin ihanaisen Hupsistarallaa-blogin vuosikollaasia, ajattelin taas yrittää. Ja ihan kohtalainenhan siitä tulikin, noin ensimmäiseksi lajiaan.

Korttiaskartelua

Innostuin tässä taas väsäämään kortteja. Kokemus on opettanut, että niitä olisi hyvä olla aina muutama valmiina varastossa, ettei sitten tarvitse viime hetkellä ruveta niitä kasaamaan. Tällä hetkellä omaa silmää miellyttää napit ja nauhat.

Vintage-henkinen nappirintaneula ja ihania kirjoja

Tein tuossa jo jokin aika sitten kaverille syntymäpäivälahjaksi vintage-henkisen nappirintakorun napeista ja siemenhelmistä ohuella rautalangalla pujotellen. Lisäksi settiin kuului muutama puuhelmirannekoru.

Sain puolisoltani yllätyslahjaksi useissa muotiblogeissakin esitellyn Ninan Chakrabartin aikuisten värityskirjan ja puuvärit. En ole mitenkään erityisen muotiorientoitunut, mutta tämä kirja sopii myös puuhastelijoille. Siinä on kauniita kuvia ja inspiroivia piirustus- ja väritystehtäviä. Ja voi pojat miten terapeuttista värittäminen voikaan olla kaikkien näiden vuosien jälkeen!

Hankin myös vihdoin ja viimein kauan himoitsemani Surrur - make your own Marimekko kirjan. Siinäpä vasta visuaalisesti kaunis kirja! Se on myös pullollaan ihania ohjeita ja sitä lukiessa huomaa miettivänsä jatkuvasti, että tuota voisi kokeilla ja tuota ja tuota... Aivan ihana.